Koko kevään olen yrittänyt astuttaa naaraita mutta ei tullut tuloksia. Mutta nyt meillä on vihdoin poikasia pesässä!
Intiaanikesä ei innostunut kovista yrityksistä huolimatta ruotsalaisesta valio-kääpiölupasta että oltaisiin saatu uutta verta kasmireihin, käytettävissä oli madagaskar kasmiruros jonka se muitta mutkitta hyväksyi. Ja onnekseni se yhdistelmä onnistui.
Sain myös lainata Prinsessaa Karvakaaoksen kanilasta ja astutin sen Pitkällä Kuumalla Kesällä ja nyt meillä on siitäkin yhdistelmästä poikasia. Jihuu!
Vielä pitäisi meidän sininen kääpiöluppanaaras astuttaa, kohta me hukutaan poikasiin, hih!
maanantai 29. heinäkuuta 2019
Kasvattajanimi hyväksytty!
Sain heinäkuun alussa postia että Suomen Kaniyhdistys on hyväksynyt kasvattajanimen Vuorikolon ja kasvattajanumero on F147.
Kasvattajanimen haku oli vähän pidempi projekti joten mahtavaa kun se on plakkarissa!
Kasvattajanimen haku oli vähän pidempi projekti joten mahtavaa kun se on plakkarissa!
tiistai 22. tammikuuta 2019
UML Äijälä 19.1.2019
Näytteillä oli toinen toistaan upeampia kaneja, ilahduin kun näin useita muhkeita sinisiä kääpiöluppia, se suurin haaveeni. Näyttelyn taso oli muutenkin todella kova, kaikki seitsemän BIS-palkittua olivat pistemäärällä 95,5 pistettä.
Näiden rekisteröintien myötä sain myös kaikki kasvattajanimivaatimukset täytettyä ja sain lähettää kasvattajanimianomuksen vihdoin ja viimein Suomen Kaniyhdistykseen ja nyt jäämme jännityksellä odottamaan toivottavasti hyviä uutisia. Kasvattajakurssikin on käyty lähes kaksi vuotta sitten, ainoastaan ne rekisteröidyt kanit ovat puuttuneet.
keskiviikko 2. tammikuuta 2019
Vuosi 2018 lyhyesti
Vuosi 2018 tuli ja meni ja se oli kanivuotena hyvin erilainen. Luovuin kaikista liharotuisista kaneista ja kun en löytänyt haaveilemaani sinistä kääpiöluppanaarasta, tilalle tuli alkukesästä pitkän harkinnan jälkeen kasmirluppanaaras astutettuna. Valma pyöräytti 30 asteen helteessä neljä pientä poikasta ja ensimmäiset viikot olin huolesta soikeana sekä emän että poikasten puolesta että onko tuo ennätyksellinen hellekesä liikaa pitkäkarvaiselle emolle ja sen poikasille. Kaikki kuitenkin selvisivät ja poikasetkin löysivät oman kotinsa.
Olen opetellut loppuvuoden ajan kasmirluppien hoitoa turkin vaihtumisineen ja miten turkki muuttuu ja kypsyy aikuisemmaksi helpoksi turkiksi karvanvaihtojen jälkeen. Ja huomannut että toisilla kasmireilla on todella helppohoitoinen turkki ja toisilla taas villaa joka pitkänä on jo hankalampi hoitaa - ainakin jos kani on talven ulkona.
Joulukuun ensimmäisenä lauantaina kävimme Ilmajoella lähinäyttelyssä jossa kanit saivat kivat pisteet. Ilmoitin vain Valman ja Intiaanikesän sinne, pojilla ei ollut vielä karva kunnossa näytelmiä varten.
Tuomari Jaana-Kaisa Kekki antoi Intiaanikesälle 93,5 pistettä ja Valmalle 92,5 p. Valma osallistui myös Eurooppa-standardin arvosteluun vaikka kasmirluppilla ei olekaan standardia Euroopassa, ja Laura Mehtonen arvosteli Valman pisteillä 95 p.
Ensi vuonna luvassa taas lisää pieniä kasmirluppia ja pyörähdetään parissa näyttelyssäkin, toivottavasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)