Vihdoin poikasia!

Koko kevään olen yrittänyt astuttaa naaraita mutta ei tullut tuloksia. Mutta nyt meillä on vihdoin poikasia pesässä!

Intiaanikesä ei innostunut kovista yrityksistä huolimatta ruotsalaisesta valio-kääpiölupasta että oltaisiin saatu uutta verta kasmireihin, käytettävissä oli madagaskar kasmiruros jonka se muitta mutkitta hyväksyi. Ja onnekseni se yhdistelmä onnistui.

Sain myös lainata Prinsessaa Karvakaaoksen kanilasta ja astutin sen Pitkällä Kuumalla Kesällä ja nyt meillä on siitäkin yhdistelmästä poikasia. Jihuu!

Vielä pitäisi meidän sininen kääpiöluppanaaras astuttaa, kohta me hukutaan poikasiin, hih!

Kasvattajanimi hyväksytty!

Sain heinäkuun alussa postia että Suomen Kaniyhdistys on hyväksynyt kasvattajanimen Vuorikolon ja kasvattajanumero on F147.

Kasvattajanimen haku oli vähän pidempi projekti joten mahtavaa kun se on plakkarissa!

UML Äijälä 19.1.2019

Vuoden ensimmäiseen näyttelyyn ajettiin Äijälään Keski-Suomeen kahden kanin voimin. Näyttely oli Drive-In ja tykkäsin itse kovasti kun ei välttämättä tarvitse olla ihan loppuun asti ennenkuin pääsee kotiin. Talven pimeillä ja lumisateisilla teillä ajaminen ei koskaan ole mikään nautinto ja on kiva kun pääsee ainakin osan matkaa ajamaan viimeisillä päivän valon rippeillä.


Näytteillä oli toinen toistaan upeampia kaneja, ilahduin kun näin useita muhkeita sinisiä kääpiöluppia, se suurin haaveeni. Näyttelyn taso oli muutenkin todella kova, kaikki seitsemän BIS-palkittua olivat pistemäärällä 95,5 pistettä.

Tuomareina olivat Susanna Tuominen ja Marjut Nokelainen. Naaras Intiaanikesä sai hyvät 94 p. ja uros Pitkä Kuuma Kesä 92,5 p. Molemmat rekisteröitiin ja näistä tuli ensimmäiset rekisteröidyt kasvattini. Näyttelyssä oli kolmaskin kasmirluppa joka myöskin rekisteröitiin joten heti vuoden alusta saatiin rekisteriin kolme kasmirluppaa.


Näiden rekisteröintien myötä sain myös kaikki kasvattajanimivaatimukset täytettyä ja sain lähettää kasvattajanimianomuksen vihdoin ja viimein Suomen Kaniyhdistykseen ja nyt jäämme jännityksellä odottamaan toivottavasti hyviä uutisia. Kasvattajakurssikin on käyty lähes kaksi vuotta sitten, ainoastaan ne rekisteröidyt kanit ovat puuttuneet.

Vuosi 2018 lyhyesti

Vuosi 2018 tuli ja meni ja se oli kanivuotena hyvin erilainen. Luovuin kaikista liharotuisista kaneista ja kun en löytänyt haaveilemaani sinistä kääpiöluppanaarasta, tilalle tuli alkukesästä pitkän harkinnan jälkeen kasmirluppanaaras astutettuna. Valma pyöräytti 30 asteen helteessä neljä pientä poikasta ja ensimmäiset viikot olin huolesta soikeana sekä emän että poikasten puolesta että onko tuo ennätyksellinen hellekesä liikaa pitkäkarvaiselle emolle ja sen poikasille. Kaikki kuitenkin selvisivät ja poikasetkin löysivät oman kotinsa.

Olen opetellut loppuvuoden ajan kasmirluppien hoitoa turkin vaihtumisineen ja miten turkki muuttuu ja kypsyy aikuisemmaksi helpoksi turkiksi karvanvaihtojen jälkeen. Ja huomannut että toisilla kasmireilla on todella helppohoitoinen turkki ja toisilla taas villaa joka pitkänä on jo hankalampi hoitaa - ainakin jos kani on talven ulkona.

Joulukuun ensimmäisenä lauantaina kävimme Ilmajoella lähinäyttelyssä jossa kanit saivat kivat pisteet. Ilmoitin vain Valman ja Intiaanikesän sinne, pojilla ei ollut vielä karva kunnossa näytelmiä varten.

Tuomari Jaana-Kaisa Kekki antoi Intiaanikesälle 93,5 pistettä ja Valmalle 92,5 p. Valma osallistui myös Eurooppa-standardin arvosteluun vaikka kasmirluppilla ei olekaan standardia Euroopassa, ja Laura Mehtonen arvosteli Valman pisteillä 95 p.

Ensi vuonna luvassa taas lisää pieniä kasmirluppia ja pyörähdetään parissa näyttelyssäkin, toivottavasti.

Kasvattajakurssi suoritettu

Järjestin Vaasaan Suomen Kaniyhdistyksen kasvattajakurssin lauantaina 27.5. ja kurssille osallistui 9 kanin kasvatuksesta kiinnostunutta henkilöä, suurin osa pohjanmaan alueelta mutta myös keskisestä ja eteläisestä Suomesta asti.

Opittiin paljon uutta tietoa taas ja näin paljon uusia kaniharrastajia.

Mikä parasta, nyt on tämä kurssi suoritettu, vielä pitää saada kanit rekisteröityä että saa pistää kasvattajanimen anomuksen myös Suomen Kaniyhdistykseen. Taas on yksi askel eteenpäin tässä uudessa harrastuksessa saavutettu.

Virallinen kasvattajanimi!

Tänään sain tiedon että anomani kasvattajanimi Vuorikolon on hyväksytty viralliseksi kasvattajanimeksi Kaniininkasvattajien yhdistyksessä. Mikä ilon ja onnen päivä :)

Viikonloppuna on myös Suomen Kaniyhdistyksen kasvattajakurssi, minkä jälkeen voin piakkoin anoa kasvattajanimeä viralliseksi myös siinä yhdistyksessä.

Kasvatustyön alku vaan on ollut yhtä suossa tarpomista.
Naaraat jää tyhjäksi tai synnyttää kuolleita poikasia. Yksi poikue syntyi maaliskuussa ja samalle naaraalle syntyi nyt toinen poikue. Kiva kun edes yksi naaras tekee poikasia, mutta kun ainakin ensimmäinen poikue oli todella pieniä poikasia, niin ei niistä sitten ole kyllä jatkojalostukseen.

Mietinnässä on siitoskanien vaihto, mutta harkitsen vielä vaihdanko ihan toiseen rotuun.

Meillä on poikasia!

Jihuu, meidän ensimmäinen poikue syntyi tiistaina 7.3.
Aamulla kävin juottamassa kanit ja huomasin kauheasti karvoja häkissä ja kurkkasin koppiin - näky oli kamala, emo oli puskenut kaikki pahnat sisälle pesäkoppiin ja näytti siltä että poikaset oli siellä alla. Vähän karvaa näkyi ja liikettä.
Keskiviikkona kurkkasin uudelleen ja nyt pesä oli jo enemmän pesän näköinen, karvatkin lupaavasti heilui. Jotain siellä kuitenkin jäi henkiin :)

Nyt vaan jännityksellä odotellaan milloin pienet punaiset on kasvanut niin paljon että ne putkahtaa ulos pesäkopista. Jännittäviä aikoja!

Kahden viikon kuluttua olisi laskettu aika toisellakin naaraalla ja luulen että viikonloppuna kokeillaan astuttaa meidän kalifornialainen jotta saataisiin noita nokineniäkin. Tätä olen odottanut jo vuoden!