Kasvattajakurssi suoritettu

Järjestin Vaasaan Suomen Kaniyhdistyksen kasvattajakurssin lauantaina 27.5. ja kurssille osallistui 9 kanin kasvatuksesta kiinnostunutta henkilöä, suurin osa pohjanmaan alueelta mutta myös keskisestä ja eteläisestä Suomesta asti.

Opittiin paljon uutta tietoa taas ja näin paljon uusia kaniharrastajia.

Mikä parasta, nyt on tämä kurssi suoritettu, vielä pitää saada kanit rekisteröityä että saa pistää kasvattajanimen anomuksen myös Suomen Kaniyhdistykseen. Taas on yksi askel eteenpäin tässä uudessa harrastuksessa saavutettu.

Virallinen kasvattajanimi!

Tänään sain tiedon että anomani kasvattajanimi Vuorikolon on hyväksytty viralliseksi kasvattajanimeksi Kaniininkasvattajien yhdistyksessä. Mikä ilon ja onnen päivä :)

Viikonloppuna on myös Suomen Kaniyhdistyksen kasvattajakurssi, minkä jälkeen voin piakkoin anoa kasvattajanimeä viralliseksi myös siinä yhdistyksessä.

Kasvatustyön alku vaan on ollut yhtä suossa tarpomista.
Naaraat jää tyhjäksi tai synnyttää kuolleita poikasia. Yksi poikue syntyi maaliskuussa ja samalle naaraalle syntyi nyt toinen poikue. Kiva kun edes yksi naaras tekee poikasia, mutta kun ainakin ensimmäinen poikue oli todella pieniä poikasia, niin ei niistä sitten ole kyllä jatkojalostukseen.

Mietinnässä on siitoskanien vaihto, mutta harkitsen vielä vaihdanko ihan toiseen rotuun.

Meillä on poikasia!

Jihuu, meidän ensimmäinen poikue syntyi tiistaina 7.3.
Aamulla kävin juottamassa kanit ja huomasin kauheasti karvoja häkissä ja kurkkasin koppiin - näky oli kamala, emo oli puskenut kaikki pahnat sisälle pesäkoppiin ja näytti siltä että poikaset oli siellä alla. Vähän karvaa näkyi ja liikettä.
Keskiviikkona kurkkasin uudelleen ja nyt pesä oli jo enemmän pesän näköinen, karvatkin lupaavasti heilui. Jotain siellä kuitenkin jäi henkiin :)

Nyt vaan jännityksellä odotellaan milloin pienet punaiset on kasvanut niin paljon että ne putkahtaa ulos pesäkopista. Jännittäviä aikoja!

Kahden viikon kuluttua olisi laskettu aika toisellakin naaraalla ja luulen että viikonloppuna kokeillaan astuttaa meidän kalifornialainen jotta saataisiin noita nokineniäkin. Tätä olen odottanut jo vuoden!

Ensimmäiset astutukset tehty

Meillä (toivottavasti) odotetaan pikkupupuja.
Helmikuun alussa astutin Ruohonurmen 434 eli Justin Gustinolla ja nyt on raskausaika puolessa välissä. Justilta otettiin pesäkoppi pois kun minkki hyökkäsi, koska se koppi haisi niin minkiltä. Ensi viikolla pitää se pestä ja laittaa takaisin että poikaset syntyisi sinne.

Tänään astutin myös Porkkanamaan Sportin Gustinolla. Sportti alkoi olemaan jo vähän äkäinen, ehkä sen teki mieli saada poikasia.

Felicia jäi tyhjäksi, harmi kyllä, mutta kokeillaan se astuttaa myöhemmin uudestaan kun saadaan kotiin se uusi cali-poika.

Näyttelyssä Ilmajoella

Käväistiin näyttelyssä Ilmajoella kolmen kanin voimin kun purtu 434 sai jäädä kotiin parantelemaan puremajälkiä.
Tämä oli ensimmäinen kaninäyttely sitten 90-luvun kun kävin näyttämässä angoroita. Päivä oli mukava,  tapasin uusia ja vanhoja mukavia kani-ihmisiä ja sain paljon hyviä neuvoja.

Kanien tuloksiin sain olla hyvin tyytyväinen!
Gustino painoi 4,3 kg ja sai 94 pistettä ollen ROP.  Kritiikissä oli että kapea edestä ja vaalea häntä. Kusti esiintyi kuin konkari,  korvat pystyssä.
Sportti painoi 4,61 kg ja sai 92,5 pistettä.  Sportti oli matala edestä ja sillä oli ulkonevat polvet ja karvanlähtö tiputti vähän pisteitä.
Felicia painoi 4,13 kg ja sai 93 pistettä. sillä oli kantikas lantion seutu, nenä hyvä, korvissa valkoisia karvoja ja sukat korkeat.

Saas nähdä tuleeko meille tässä piakkoin kalifornialainen uros...

Kutsumaton vieras

Saatiin kanilaan kutsumaton vieras.  Lauantaiaamuna menin viemään vettä kaneille kun kuulin ihmeellistä huutoa kaninkopista.  Kani on pulassa, tappelee jonkun kanssa. Onneksi mieheni oli myös ulkona ja tuli hätiin, karvoja oli tuppoina ja nappasin kanin kainaloon kun mies tukki pesäkoppiin aukot kun hyökkääjä oli paennut sinne.
Peto tapettiin koppiin, sitkeä pirulainen ja yllätys oli suuri kun sitä nostettiin sieltä ulos, se ei ollutkaan iso rotta, vaan minkki!

Onneksi se ei ollut ehtinyt kauaa kanin kanssa tapella ja näillä näkymin 434 -kani selvisi parilla puremajäljellä silmien lähellä. Toivottavasti jäljet paranee antibioottivoiteella.

Tutkittiin heti kopit ja löytyi yksi minkin mentävä reikä, joka heti tukittiin.  Pitää ostaa loukku jos näitä tihulaisia on useita tuossa naapurin metsässä.  Kettu ja supi tässä pyörii ja olen niitten pelännyt käyvän kanien kimppuun, mutta näköjään täällä minkkikin asustelee, tai asusteli?

Viikon päästä olisi ollut kaneilla näyttely, mutta tämä kovaonninen pupu saa jäädä kotiin parantelemaan haavoja. Kyllä säikäytti!!